Maisan ja Vinskin 7 minionia
Tarkoitus oli, etten kirjoita lainkaan blogikirjoitusta tästä pentueesta, sillä pennut eivät tule omiin nimiini. Tilanteet kuitenkin muuttui ja pennut ovat täällä kasvaneet ensimmäiset viikkonsa, joten mukava itselle muistoksi kirjailla asioita ylös synnytyksestä tähän päivään asti.
Sunnuntaina 26.1. Maisa oli hyvin vaisu ja lenkillä ei namit enää maistunut. Olin aloittanut Maisan lämpöjen mittaamisen muutama päivä aikaisemmin, mutta suurempia heittoja ei ollut, lieko sitten huono mittari. Kotiin päästyä Maisa alkoi levottomaksi, läähätteli ja teki pesää. Ajattelin, että nyt vihdoinkin pennut syntyy. Meni kokonainen sunnuntai ja Maisa edelleen läähätteli, petasi pesää ja vaelsi levottomana. Tuli maanantai, olin etänä varuilta, mutta Maisa ei vielä maanantainakaan aloittanut ponnistusvaihetta. Olin sunnuntaista asti nukkunut sohvalla, äiti tuli kätilöksi sunnuntaina ja vaihtoi läpystä vahtivuoroa mummin kanssa maanantaina. Tiistaina oli pakko lähteä töihin ja pyysin mummia soittamaan heti mikäli Maisan vedet menee. Ehdin olemaan töissä vain hetken, kun 11 aikaan tuli puhelu, että vedet meni. 15minuutissa ehdin kotiin ja siitä ei mennytkään pitkään, kun ensimmäinen pentu syntyi 12 aikaan tiistaina 28.1.2025. Puolen tunnin sisään syntyi pentueen pienin tyttö, tämän kanssa oli hieman hankaluuksia, sillä istukka jäi tiukasti Maisan sisälle ja pennulla oli niukasti napanuoraa ulkona. Lopulta napanuorakin saatiin katkaistua ja pentu tissille. Mitä pidemmälle synnytystä mentiin, sitä pidemmäksi synnytysvälit meni. Kaiken kaikkiaan itse aktiivinen synnytysvaihe kesti 12 tuntia. Maisa ehti välissä jo todella väsähtää, eikä jaksanut itse rikkoa sikiöpusseja. Neljännen pennun jälkeen annoin Maisalle raakaa kananmunaa ja pakotin pienelle pissakävelylle etupihalle. Tästä Maisa sai uutta energiaa ja jaksoi vielä loputkin pusertaa ulos. Kuudennen pennun jälkeen arvuuteltiin, tuleeko seitsemäs. Olin tuntevani Maisan mahassa vielä pennun, mutta synnytysväli kasvoi melkein 3 tunnin mittaiseksi. Lopulta juuri ennen puoltayötä syntyi vielä viimeinen pentu maailmaan.
Pääsin sänkyyn ja ajattelin nukkua hyvät yöunet muutaman valvotun yön jälkeen, mutta pennut kiljui lähes koko yön. Pitivät hyvin hereillä. Siinä kohtaa mietin, että miten kestän tulevat viikot, jos nämä kiljuu jo nyt näin kovaa ja ovat vasta alle vuorokauden ikäisiä. Pennut onneksi hiljeni ensimmäisten päivien jälkeen ja näin lähes 5 viikkoisina nukkuvatkin yönsä hiljaa, eivätkä juurikaan kilju turhia.
Maisa on ollut mitä oivallisin äiti. Ensimmäisinä päivinä sitä oli mahdotonta saada ulos lenkille ja se piti pentulaatikosta väkisin viedä pissalle. Pennut avasivat silmänsä 1,5 viikon iässä, kynnet leikattiin kun täyttivät 2 viikkoa ensimmäisen madotuksen yhteydessä.
Kolmeviikkoisina saivat ensimmäisen kiinteän ateriansa - kädenlämpöstä jauhelihaa ja piimää, pennut hyökkäsivät ruoan kimppuun kuin eivät olisi koskaan ruokaa saaneetkaan. Puolet pennuista sukelsi lautasissa, mutta kaikille ruoka maistui. Pentulaatikosta poistettiin reuna paria päivää vajaa kolmeviikkoisina, kun eivät meinanneet pysyä laatikossa. Kynnet leikattiin toisen kerran 3,5 viikkoisina. Pääsääntöisesti kynsienleikkuu on ollut helppoa näiden kohdalta - kunhan ajottaa leikkauksen riehumisen ja ruokkimisen jälkeen.
Neljäviikkoisina oli uusi madotus ja laajennettiin pentulaa jälleen. Maisa jo kovasti leikittää pieniä. Pennut ei järjettömästi ole enää kiinnostuneita tissimaidosta, kiinteää ruokaa syövät mielellään. Toiset selkeästi ahneempia mitä toiset. 4,5 viikkoisina kokeiltiin ensimmäisen kerran broilerinkoipia. Annoin Maisan pureksia lihaa mureammaksi. Lila tyttö, vaaleanpunainen tyttö ja sininen poika oli kaikkein kiinnostuneimpia koivista, muut lähinnä kävi hieman maistamassa, mutta leikit kiinnosti enemmän mitä itse syöminen.
Ulkoillaan pari kertaa päivässä takapihalla. Oma piha tosin on kovin pieni ja valtaosa terassia, joten täytyy pentujen kanssa lähteä ulkoilemaan muualle, kun täyttävät 5 viikkoa :) Tutustutaan eri alustoihin, uusiin ääniin ja materiaaleihin. Lelut alkaneet kiinnostaa kovasti. Kovin hiljaisia pentuja ovat edelleen. Maisa on sen verran hyvin pitänyt huolta, ettei kauheasti pökäleitä jää minnekään. Näissä 7 pennussa on ollut huomattavasti vähemmän työtä, mitä Meren 3 pennusta oli aikanaan. Ja huomattavasti vähemmän meteliä. Toivottavasti äänitaso pysyy pennuilla yhtä maltillisena, mitä se nyt tähänkin asti on ollut. Kuvia ja videoita pennuista päivittyy @poroammat-instagram-tilille aktiivisesti.