*työn alla*

Porokoirat ovat olleet itselle pitkään lähelle sydäntä ja pienimuotoista kasvatusta onkin ajatus jatkaa tulevaisuudessa. Koska lapinporokoira on rotuna monipuolinen työkoira, säänkestävä ja melko perustervekin rotu, pyrin omalla, hyvin pienimuotoisella jalostustyölläni tukemaan rodun monimuotoisuuden sekä terveyden säilymistä. Jokainen kasvatinomistaja onkin isossa roolissa, sillä kasvattien aktiivinen terveystutkiminen auttaa niin muita kasvattajia, kuin rodun harrastajiakin viemään rotua oikeaan suuntaan. Itse pyrin olemaan avoin kaikista omiin koiriin kohdistuvista terveys-, sekä luonneseikoista. Salailu ei edistä rodun jalostusta, ja lopulta edestään löytää sen, minkä taakseen on jättänyt. Näen tärkeänä, että vaikka lapinporokoiralla ei sen suurempaa PEVISAa olisikaan, olisi näiltä hyvä silti tutkia lonkat, kyynärät, selkä sekä silmät. Jonkin verran on rodussa esiintynyt myös polviongelmia, erityisesti oman ensimmäisen kasvattini sukulinjassa, jonka vuoksi painotankin myös polvienkin tutkimista. Pieni raha tärkeästä tiedosta :) Kuten varmasti moni muukin kasvattaja rodussamme kertoo, ulkonäkö ei ole omassa jalostuksessani tärkein seikka. Toki siihen aina pyritään, että kasvatit tunnistettaisiin rodun edustajiksi, mutta itse henkilökohtaisesti koen, että terve ja luonteeltaan tasapainoinen koira on prioriteettina ensimmäisenä. Kaikki muu on vain bonusta päälle. En aseta kasvateille minkäänlaisia näyttelyvaatimuksia, vaikka toki kivahan se on tietää, mitä mieltä ulkomuototuomarit ovat omista kasvateistani. Tarvittaessa voin viedä itsekin kasvatin kehään. Toivoisin myös kasvattien kotien olevan avoimia mahdollisista ruoka-aineallergioista, kutinoista ja muista mahdollisista autoimmuunisairauksista. Näitä tietoja ei muut kasvattajat ja rodun harrastajat löydä jalostustietojärjestelmästä, minkä vuoksi näistä onkin äärimmäisen tärkeää puhua avoimesti ja antaa tietoa eteenpäin jalostustoimikunnalle, jotta voisimme jatkossakin säilyttää lapinporokoiran perusterveenä rotuna.

Itse pyrin omalla kasvatuksellani enemmänkin ylläpitämään lapinporokoiran monipuolisia harrastusominaisuuksia. Lapinporokoira on monipuolinen työkoira ja se vaatii paljon aktivointia ollakseen tyytyväinen ja hyväkäytöksinen yksilö. Valtaosa porokoirista onkin innokkaita työskentelemään omistajansa kanssa, oli kyse sitten rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta tai muista harrastuksista, kuten agilitysta, jälkiharrastuksista tai erilaisista tottelevaisuuslajeista. Toivonkin, että pystyn omalta osaltani tukemaan tätä jalostusta, niin terveyden kuin luonteenkin osalta. Pyrin itse jättämään jalostuksesta ulos yksilöt, joilla on esimerkiksi erilaisia ääni-, alusta- tai paukkuarkuuksia. Tarkoituksenmukainen arkuuksien jalostaminen ei tue omaa ideologiaani, sillä kuka haluaisi katsoa perheenjäsentään, joka pelkää arkisiakin ääniä tai asioita? Toki poikkeuksia tulee sääntöön aina, eikä huolella valittu pari siltikään poista sitäkään mahdollisuutta, että pentueeseen saattaa geenilottona syntyä arkuuksista tai epätasapainoisesta hermorakenteesta kärsivä yksilö. Hyvä ja huolellinen peruskoulutus on lapinporokoiralle myös tärkeää, sillä itsenäisenä poropaimenena lapinporokoira tekee päätöksiä mielellään itse. Lapinporokoiralla on myös suhteellisen vahva luonne, eivätkä nämä lähtökohtaisesti ole koirasosiaalisimpia rotuja. Perusteellinen sosialistaminen pentuaikana on myös tärkeää. Tämä ei kuitenkaan takaa sitä, että aikuisena lapinporokoira tulisi muiden vieraiden koirien kanssa toimeen - on enemmänkin poikkeus sääntöön, jos lapinporokoira tulisi kaikkien vieraiden koirien, erityisesti saman sukupuolten edustajien kanssa toimeen :)  Perinteistä seurakoiraa lapinporokoirista ei siis saa, mutta aktiiviselle ulkoilijalle tai innokkaalle koiraharrastajalle, joka ei vaadi esimerkiksi bordercollien tai belgianpaimenkoiran tapaista sähäkkää menoa, lapinporokoira on täydellinen valinta. 

Ennen kaikkea, toivon kuitenkin jokaiselle kasvatilleni aktiivista ja rakastavaa kotia, jossa koiralle tarjotaan monipuolista liikuntaa ja saa elää osana perheen arkea.